Stalkermusic 4½/5
Hyvinkäältä ponnistava modernin metallin puolesta liputtava Kiana sai kauppoihin noin puolitoista kuukautta sitten debyyttialbuminsa Abstract Entity. Vaikka kyseessä on debyytti, niin bändin taustalta löytyy useamman vuoden verran vankkaa kokemusta ja ammattimaista otetta. Puhukoon sen puolesta, vaikka se seikka että yhtye on täysin vastuussa levynsä tuotannosta ja hyvä niin sillä tulokset puhuvat puolestaan!
Avausraita Greed jyrää kuulijan ylitse kuin horisontista lähestyvä B-52 pommikone. Kitarat soivat komeasti, rummut nakuttavat ajan vaatimalla tavalla ja laulutuotanto on todella kohdallaan! Bassokin pumppaa ja rouhii mukavasti – ja ei en tarkoita tällä liiallisen kompuroinnin aiheuttamaa ikävää efektiä. Siinä missä levy jyrähtää mukavasti käyntiin, niin seuraava raita Beloved Addiction on selkeästi levyn heikoin lenkki. Laulut alkavat hieman HIMiltä tai nyky Amorphikselta kalskahtavalla tunnelmointi-osiolla, jota seuraa ehkä tahattomankin yli pirteä kitarariffi. Onneksi levy osoittautuu muuten todella vahvaksi debytoinniksi!
Heartburn on sitten taas aivan maailmanluokan hittitavaraa! Siinä missä useat modernit metallibändit kompastuvat käyttäessään brutaalien ja väkinäisten puhtaiden laulujen vuoropuhelua näyttää Kiana kyntensä. Jani Hytösen ääni kantaa molemmilla saroilla todella upeasti – ollen ehdottomasti tämän maan kärkikastia tämän genren laulajista. Vaikka onkin kovin tavanomaista käyttää tämän tyyppistä laulu-kombinaatiota, niin Kianan jannut olisivat todella typeriä, jos he eivät hyödyntäisi kaikkia voimavarojaan täysin. Heartburnin kanssa samalla tasolle yltävät ainakin Scars, Psychotic Drama, Reflections ja mahtipontisen raskas Worries Turned To Dreads. Sävellykset, sovitukset ja äänimaailma on hiottu niin valmiiksi paketiksi, että nillitykselle ei liiemmin varaa jää.
Unohtakaa hetkeksi genre-luokitukset, “kuuntelematta paska”-asenne ja muu tyhjänpäiväinen skenetys. Myönnän, että modernin melodisen metallin saralla julkaistaan käsittämätön määrä kuraa, joista suurin osa sukeltaa sieltä missä aita on matalin tavoitellen In Flamesin kultaista kruunua, mutta Abstract Entity tekee poikkeuksen ja ansaitsee todellakin kuuntelukerran jos toisenkin. 45-minuuttinen kattaus on niin tiivis, että huomaat jo hetken kuluttua pyörittäväsi kiekkoa kunniakierroksella.
Pientä hiomista vailla timantti on tämä kivenkova nelivuotias akti. Parhaimmillaan Kiana on kuitenkin livenä, joka näkyy varmasti osittain myös siinä että julkaisu viikolla debyytti nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 31. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä yhtyeen tulevaisuus ja tulevat julkaisut tuovat tullessaan!
Jukka Pihlajaniemi
Meteli 2/5
Tuotantonsa puolesta ammattimaisen kuuloiset debyyttialbumit eivät ole enää mikään harvinaisuus. Tämän todistaa myös Kianan Abstract Entity. Ensikuuntelulla levy kuulostaa pätevältä melodeathilta. Soitto kulkee, laulut ja örinät on hoidettu kelvollisesti ja eri instrumentteja ei tarvitse naama irveessä etsiä muiden alta. Noin kymmenen kuuntelukerran jälkeen olikin joku kappale tarttunut päähän soimaan. Vaan mikä kappale oli kyseessä? En tiennyt, enkä ollut aluksi edes varma oliko kappale Kianan levyltä. Tässä piileekin Abstract Entityn suurin ongelma, sen kappaleet eivät juuri erotu toisistaan ja ne kuulostavat vain yhtyeen esikuvilta In Flamesilta ja erityisesti Killswitch Engagelta. Naiivit lyriikat ja muutama kielioppivirhe eivät auta asiaa.
Sävellystä vaivaa sama ongelma kuin tuotantoa. Riffit ja kappalerakenteet seurailevat toimiviksi todettuja kaavoja. Jos Abstract Entity olisi julkaistu viisi vuotta sitten, olisi se ehkä ajankohtainen julkaisu. Nyt se kuitenkin päätyy täyttämään kevyen taustamusiikin soittolistaa. Mikäli Kiana aikoo seuraavalla levyllään nousta keskinkertaisuuden yläpuolelle on jätkien pakko laajentaa musiikillisia horisonttejaan, jättää esikuvat kauas taakseen ja alkaa kirjoittaa aidosti omia kappaleitaan.
Tämä yhtye ei ole suomalaisten bändien keskuudessa se kaikkein tyypillisin, sillä oppi tulee hyvin tyylipuhtaasti lännestä, eikä siihen sotketa ilmiselviä muotivirtauksia.
Omaperäisyyttä ei ole siinä mielessä kuitenkaan kovin paljon, että lännen oppi kuulostaa kovasti Killswitch Engagelta ja vastaavilta hengenheimolaisilta. Tuntuu, että yhtyeen ensimmäinen kokopitkä olisi vaatinut enemmän työstöaikaa lähteäkseen lentoon. Bändi on kuitenkin harjoitellut yhdessä oloa siinä määrin kauan, että tulosta luulisi syntyneen enemmän.
Levyn suuri kompastuskivi on biisien keskenäinen samankaltaisuus. Joukosta erottuvat aloitusbiisi Greed tarttuvalla melodiallaan, Heartburn, joka voisi olla levyn radiohitti, sekä keikalla hyvää toimivuutta enteilevät Son of the Dawn ja Sickness in Me. Loppumateriaalin pudottamista levyltä ei edes huomaisi.
Soitannollisesti ja laulannollisesti ongelmaa ei ole, mutta sisällön köykäisyyden vuoksi jäädään laimeisiin tunnelmiin.
Hanna Valjakka
